Yliopistojen jatkokoulutus

Lähde: Opetusministeriö, KOTA-tietokanta

Tohtoriohjelmat

Suomalainen tutkijankoulutusjärjestelmä perustettiin vuonna 1995, jonka jälkeen järjestelmää on asteittain laajennettu. Opetusministeriö siirsi tutkijankoulutuspaikkoja koskevan päätöksenteon sekä järjestelmän kehittämis- ja seurantavastuun Suomen Akatemialle 1.1.2008 alkaen. Vuoden 2010 alusta järjestelmään kuuluu 104 tohtoriohjelmaa.

Tohtoriohjelmien tehtävänä on systemaattisen, korkeatasoisen, ohjatun ja ajallisesti hallitun tutkijankoulutuksen järjestäminen. Koulutuksen tulee antaa valmiudet toimia paitsi tutkijan tehtävässä myös muissa vaativissa asiantuntijatehtävissä. Tohtoriohjelmat varmistavat omalta osaltaan, että yliopistojen, elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan tarpeisiin koulutetaan riittävä ja korkeatasoinen tutkija- ja asiantuntijakunta.

Valtaosa tohtoriohjelmista on verkostotyyppisiä usean yliopiston yhteisiä hankkeita, joissa tutkimukselle otollisen innovaatioympäristön ja tutkijankoulutukselle innostavan oppimisympäristön muodostavat tutkimusryhmissä työskentelevät vanhemmat ja nuoremmat tutkijat yhdessä jatko-opiskelijoiden kanssa. Tohtoriohjelmien tehtävänä on antaa systemaattista opetusta ja ohjausta tohtoriohjelmiin osallistuville jatko-opiskelijoille. Tavoitteena on saada väitöskirja valmiiksi neljässä vuodessa. Tohtoriohjelmissa opiskelu on päätoimista ja palkallista.

Suomen Akatemia tekee tutkijankoulutuspaikkoja ja tohtoriohjelmien toimintamäärärahaa koskevat rahoituspäätökset. Opetusministeriö osoittaa yliopistoille Akatemian päätöksen mukaiset tutkijankoulutuspaikkaresurssit, toimintamääräraha myönnetään suoraan Akatemiasta yliopistoille.

Tohtoriohjelmat

Päätös tutkijakouluista vuosille 2007-2011