Kansallinen strategia

Suomen strategiana on turvata kestävä ja tasapainoinen yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys. Strategian toteutumisen edellytyksiä ovat vakaa taloudellinen toimintaympäristö, korkea työllisyys, hyvä tuottavuus ja kilpailukyky. Politiikkatoimet on entistä selvemmin kiinnitettävä keskeisiin muutostekijöihin: globalisaatioon, väestön ikääntymiseen, teknologiseen kehitykseen sekä huoleen kestävästä kehityksestä.

Pohjan menestymiselle luovat innovatiiviset yksilöt ja yhteisöt. Tutkimus- ja teknologialähtöinen innovaatiotoiminta on ollut suunnannäyttäjä. Sen rinnalle on noussut koko yhteiskunnan kattava laaja-alainen innovointi, jota luonnehtivat kysyntä- ja käyttäjälähtöisyys, tarve parantaa julkisen sektorin innovatiivisuutta sekä monipuoliset innovaatioympäristöt. Aineellisen, henkisen ja sosiaalisen pääoman osaava yhdistely ja toimivat liitynnät kansainvälisiin verkostoihin ovat keskeisiä etuja muutoksessa.

Politiikkatoimien ytimenä on jatkossakin tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kehittäminen kokonaisuutena tavalla, joka tukee taloutta, hyvinvointia ja uusien kehitysmahdollisuuksien toteutumista. Onnistumisen perusedellytyksiä ovat kyky luoda ja hyödyntää uutta tietoa, korkeatasoinen teknologian ja liiketoiminnan osaaminen sekä syvällinen markkinoiden, erityisesti käyttäjien ja asiakkaiden tarpeiden tuntemus.

Hyvinvointia koulutuksella, tutkimuksella ja innovaatioilla

Suomessa on meneillään tärkeitä uudistuksia, jotka yhdessä ovat vastaus haasteisiin. Näitä ovat yliopistolaitoksen uudistaminen, korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen, kansallinen innovaatiostrategia, strategisen huippuosaamisen keskittymät (SHOK), sektoritutkimuksen uudistaminen, kansallinen infrastruktuuripolitiikka, neliportaisen tutkijanurajärjestelmän toteuttaminen, toimintojen kansainvälistäminen sekä tutkimus- ja innovaatiorahoituksen vahvistaminen. Uudistushankkeiden yhteinen tavoite on kehittää toimintojen sisältöjä, rakenteita ja rahoitusta hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen turvaamiseksi.

Sisältöjen kehittämisessä keskeistä on kansainväliseen huippuun yltävä tutkimus- ja innovaatiotoiminta aloilla, jotka ovat kansantalouden, yhteiskunnan muun kehityksen sekä kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tärkeimpiä. Ilmastonmuutos, ympäristö- ja energiatutkimus ovat Suomenkin painoaloja. Muita tärkeitä painotuksia ovat SHOK-valinnat, bio- ja nanoala, uudet materiaalit ja tietointensiiviset palvelut sekä ICT-pohjaiset sovellukset muilla aloilla. Julkisen sektorin innovatiivisuutta ja palveluinnovaatioiden tuottamista on välttämätöntä parantaa.

Tutkimusjärjestelmän rakenteita on viime vuosina järjestelmällisesti arvioitu, tavoitteena järjestelmädynamiikan parantaminen ja uudistumiskyvyn lisääminen. Toimenpidelinjauksia päivitetään syksyllä 2009 valmistuvan, innovaatiojärjestelmää koskevan kansainvälisen arvioinnin pohjalta. Käynnissä olevista uudistuksista tärkein on yliopistolaitoksen kokonaisuudistus.

Sekä julkisen että yksityisen tutkimus- ja innovaatiorahoituksen lisääminen on välttämätöntä sisällöllisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Määrällinen tavoite on hallituksen ohjelmaan kirjattu neljän prosentin osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2011. Innovaatiorahoituksen suuntaamisessa tulee painottaa kysyntä- ja käyttäjälähtöistä innovaatiotoimintaa ja sitä tukevien kokeilujen toteuttamista sekä kasvuyrityksiä.

Tulosten käytäntöön siirtämisessä on parannettavaa. Ilman elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan toimintatapojen ja rakenteiden uudistumista panostukset eivät tuota toivottuja vaikutuksia. Parhaisiin tuloksiin aiempaa laajemman innovaatiotoiminnan kentässä päästään monipuolisin kumppanuuksin julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden kesken ja sektoreiden sisällä. Yhteistyötä on parannettava myös kansallisen ja aluetason välillä.

Vaikuttavuuden arvioinnin menetelmällisiä puutteita tulee korjata, arvioinnin koulutusta lisätä ja tietopohjaa vahvistaa. Haasteena on myös arviointitulosten vähäinen hyödyntäminen.

Tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kansainvälistyminen on väistämätöntä. Yritysten ja tutkimusorganisaatioiden on hakeuduttava tiiviiseen, pitkäjänteiseen vuorovaikutukseen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan johtavien maiden ja keskeisten toimijoiden kanssa. EU-tason yhteistyöhön on vaikutettava entistä määrätietoisemmin ja tavoitteellisemmin.

Onnistuneet valinnat edellyttävät riittävää tietopohjaa, oivaltavaa ennakointia ja määrätietoista päätöksentekoa. Perusta valikoivien kehittämistoimien onnistumiselle on henkisen pääoman vahvistamisessa ja sen varmistamisessa, että tärkeillä aloilla on riittävästi hyvin koulutettuja, korkeatasoisia asiantuntijoita. Oleellista on suunnata toimet eri koulutustasoilla siten, että koulutuksen ja työelämän kohtaanto paranee. Elinkeinoelämän tohtoritarpeen täyttäminen edellyttää yrityssektorin aktiivisempaa osallistumista jatkokoulutuksen piirissä toteutettavaan tutkimukseen ja koulutukseen.

Ohjaus ja päätöksenteko

Tiede- ja teknologianeuvosto on uudistumassa tutkimus- ja innovaationeuvostoksi vuoden 2009 alusta. Muutos kuvaa horisontaalisen innovaatiopolitiikan merkityksen kasvua tietoon ja osaamiseen perustuvassa yhteiskunnan ja talouden kehittämisessä. Uudistettu neuvosto laatii seuraavan laajemman linjauksen vuonna 2010. Keväällä 2011 vaalien jälkeen aloittavan uuden hallituksen on tärkeää kirjata ohjelmaansa tarvittavat pitemmän aikavälin kehittämisratkaisut.

Lisätietoja: pääsihteeri Esko-Olavi Seppälä, opetusministeriö, p. (09) 1607 7362, pääsuunnittelija Kai Husso, työ- ja elinkeinoministeriö, p. 010 60 63683,
pääsuunnittelija Tuomas Parkkari, opetusministeriö, p. (09) 1607 7223