Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmää on pidetty kansainvälisissä vertailuissa hyvin toimivana ja tehokkaana. Monien tieteen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan indikaattoreiden mukaan Suomen kansainvälinen asema on kuitenkin alkanut 2000-luvulla heikentyä.

Arviointiryhmä nostaa raportissaan esille ongelmakohtia, joihin tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän tulevan toiminnan kannalta on tarpeen tarttua. Näihin esitetään ratkaisuja ja toimenpidesuosituksia koko järjestelmän näkökulmasta. Arviointi ei kohdistu yksittäisiin organisaatioihin, vaan järjestelmään ja sen toimivuuteen kokonaisuutena.

Tutkimus- ja innovaatiojärjestelmä on hajanainen ja heikosti kansainvälistynyt

Arvioinnin mukaan tutkimus- ja innovaatiojärjestelmämme on monimutkainen ja hajanainen. Tämä koskee erityisesti yritystukijärjestelmää. Myös yritykset – erityisesti pienet ja aloittavat – kokevat järjestelmän mutkikkaaksi.

Haasteita on erityisesti innovaatio- ja yritystoiminnan alueellisessa tukemisessa. Järjestelmässä on päällekkäisyyttä ja toimijoiden työnjako on välillä epäselvä. Arviointipaneeli ehdottaa jäsentelyä, jonka pohjalta koko elinkeinopolitiikka ja siihen liittyvät tuet ja palvelut voitaisiin organisoida uudelleen. Tämä tarkoittaa myös eräiden olemassa olevien organisaatioiden yhdistämistä tai lakkauttamista.

Suomen tutkimus- ja innovaatiotoiminta on huomattavasti vähemmän kansainvälistynyt kuin usein ajatellaan. Suomi taloutena on vähemmän kansainvälistynyt kuin esimerkiksi muut Pohjoismaat. Suomi ei ole houkutteleva maa ulkomaisille tutkijoille tai hyvin koulutetuille asiantuntijoille. Maa ei houkuttele ulkomaisia osaamisintensiivisiä yrityksiä tai niiden tutkimustoimintaa. Tutkijaliikkuvuus Suomeen ja Suomesta on viime vuosina vähentynyt. Tänne on syntynyt vain hyvin vähän globaalisti suuntautunutta yrittäjyyttä.

Paneeli ehdottaa voimakkaita kannusteita tutkijaliikkuvuuden lisäämiseksi sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kansainvälistymiseksi. Myös yritysten kansainvälistymisen edistämistä tulisi tehostaa. Nyt kansainvälistymisen edistäminen on hajautunut liian moneen organisaatioon. Pienen maan tulisi mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää globaalisti tuotettua tietoa. Vaikka Suomessa tutkimus- ja kehitysinvestointien suhde bruttokansantuotteeseen on maailman korkeimpia, maan osuus maailmassa tuotetusta tiedosta on vain puolen prosentin luokkaa.

Alueellinen ulottuvuus on vahva, mutta heikosti kansalliseen politiikkaan nivottu

Innovaatiopolitiikassa on voimakas alueellinen ulottuvuus, mutta sitä ei ole kovin vahvasti nivottu kansalliseen politiikkaan. Koulutusjärjestelmä on alueellisesti erittäin kattava: Suomessa on noin sata korkeamman opetuksen toimipistettä, kun mukaan luetaan yliopistot, ammattikorkeakoulut sekä yliopistojen sivutoimipisteet. Maassa on myös useita satoja erilaisia alueellisen innovaatiopolitiikan organisaatiota.

Kunnat ovat tulleet voimakkaasti innovaatiopolitiikan toimijoiksi. Lisäksi kansalliseen innovaatiotukeen liittyy alueellinen ulottuvuus: kasvukeskusten ulkopuolelle menevät tuet näyttävät arvioinnin yhteydessä tehdyn analyysin mukaan hidastavan tuottavuuskasvua. Tämä johtuu pääosin siitä, että alueilla ei ole sellaista tuotantorakennetta tai mekanismeja, joiden kautta julkinen t&k-rahoitus lisäisi tuottavuuskasvua.

Arvioijat katsovat, että kansallista innovaatiopolitiikkaa ei tulisi käyttää aluepolitiikan välineenä. Alueiden välisiä eroja tulisi tasoittaa muilla keinoin. Innovaatiopolitiikan tulisi olla läpinäkyvää.

Kasvuyrittäjyyttä ja kasvuhakuisten yritysten syntymisen tuki on hajautunut eri organisaatioihin. Arviointipaneeli ehdottaa tähän radikaaleja muutoksia. Yritysten kasvua tulisi edistää niin yksilöiden kuin yritysten verokannusteiden avulla. Kannustimien tulisi palkita suoraan kasvua, ei kohdistua tuotantopanoksiin. Valtiovarainministeriön tulisi olla aktiivisesti mukana kasvuyrittäjyyden edistämisessä sekä innovaatiopolitiikassa yleisemminkin.

Yliopistouudistuksen jälkeen siirryttävä korkeakoulusektorin uudistamiseen

Arviointiryhmän mukaan meneillään oleva yliopistouudistus on koko tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kannalta erittäin tärkeä. Se tukee monia muita meneillään olevia uudistuksia ja koko tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kehittämistavoitteita.

Yliopistouudistuksessa tulisi nopeasti siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli korkeakoulusektorin rakenteiden uudistamiseen. Se tarkoittaisi ammattikorkeakoulujen roolin täsmentämistä ja korkeakoulujärjestelmän hajanaisuuden vähentämistä.

Yliopistojen laitoskoko on Suomessa hyvin pieni ja erikoistuminen vähäistä. Tämä selittää osin heikkoa kansainväistymistä ja tutkimuksen laadun parantamiseen kohdistuvaa painetta. Ammattikorkeakoulujen tulisi keskittyä alkuperäisen tehtävänsä mukaisesti palvelemaan alueellisia tarpeita eli keskittyä soveltavaan tutkimukseen ja käytäntöä palvelevaan opetukseen.

Tutkimus- ja innovaatiopolitiikka kokeilevampaan toimintatapaan ja riskinottoon 

Sektoritutkimuksen uudistaminen on tavoitteista huolimatta edennyt hitaasti. Paneeli ehdottaa, että lähempänä perustutkimusta oleva osa sektoritutkimuslaitosten työstä siirretään yliopistoihin ja nykyisten 18 laitoksen sijaan muodostetaan 4-5 tutkimuslaitosta, joihin jäljelle jäävä tutkimus keskittyisi.

Suomen tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa ei ole riittävää yli ministeriörajojen menevää koordinaatiota ja päätöksentekoa. Tätä osoittavat esimerkiksi ongelmat sektoritutkimuksen uudistamisessa. Arviointipaneeli ehdottaa ongelmaa ratkaistavaksi tutkimus- ja innovaationeuvoston tehtäviä muuttamalla.

Suomen talous on monilla sektoreilla lähellä teknologian ja tuottavuuden eturintamaa, minkä vuoksi tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa tulisi siirtyä nykyistä enemmän kokeilevaan ja suurempaa riskinottoa sisältävään toimintatapaan. 

Suomessa on valmiutta tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän uudistamiseen

Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmää tulisi selkeyttää niin, että se vastaa paremmin tulevaisuuden tarpeita sekä vähentää järjestelmän monimutkaisuutta ja päällekkäisyyksiä. Muutosten toteuttaminen on pitkäaikainen ja moni osin kipeäkin prosessi. Se on kuitenkin tarpeellinen. Paneelin tekemän laajan kyselyn mukaan järjestelmäuudistuksiin ollaan Suomessa valmiita ja niitä toivotaan. Lähtökohdat muutoksiin ovat siis hyvät.

Uudistuksia tehtäessä tulisi kiinnittää erityistä huomiota eri ministeriöiden, erityisesti opetusministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä valtiovarainministeriön, keskinäiseen yhteistyöhön ja työnjakoon.

Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kansainvälinen arviointi perustuu useisiin taustaselvityksiin ja -analyyseihin sekä kansainväliseen vertailuaineistoon. Arviointityön tukemiseksi tehtiin yli kymmenen erillistutkimusta sekä laaja kysely Suomen innovaatiojärjestelmän toimijoille ja yrityksille.

Arvioinnista julkaistaan 28.10.2009 seitsemän osaselvitystä sekä kaksi laajaa raporttia: Veugelers, Aiginger, Breznitz, Edquist, Murray, Ottaviano, Hyytinen, Kangasharju, Ketokivi, Luukkonen, Maliranta, Maula, Okko, Rouvinen, Sotarauta, Tanayama, Toivanen, Ylä-Anttila: Evaluation of the Finnish National Innovation System – Policy Report. Taloustieto Oy (93 sivua). Lisäksi julkaistaan samojen kirjoittajien ja kustantajan Full Report.

Kaikki arviointiin liittyvä materiaali on osoitteessa www.tem.fi ja www.evaluation.fi.

Lisätiedot:
- neuvotteleva virkamies Pirjo Kutinlahti, TEM, puh. 010 606 3548
- neuvotteleva virkamies Ilkka Turunen, OPM, puh. 09 1607 7299
- tutkimusjohtaja Petri Rouvinen, Etlatieto Oy, puh. 09 6099 0202